perjantai 31. tammikuuta 2014

minä, minua, minusta

 
Olen käynyt läpi menneisyyttäni.
Kipeitä muistoja, asioita, joista ei ole puhuttu ääneen.
Asioita jotka olen piilottanut muilta ja itseltäni,
tiedostaen/tiedostamatta.

 
Ne asiat ovat nyt nostaneet päänsä,
avanneet salaisuuksien arkkuni ja
saaneet ajattelemaan asioita uudestaan.
Suorastaan pakottanut.


Joskushan asiat on käytävä läpi, palattava menneisyyteen.
Jotta eteenpäin olisi helpompi jatkaa.
Askel olisi kevyempi.
Vaikka se rankkaa ja vaikeaa olisikin, ehkä pelottavaakin.
 
 
Kai jokaiselle tulee joskus se hetki,
jolloin on pysähdyttävä ajattelemaan, todella.


Miten tästä eteenpäin?
Miten voisin olla vahvempi?
Parempi itselleni?
Armollisempi?

 
Matka on vasta alussa,
mutta pikkuhiljaa menen eteenpäin, askel askeleelta,
hengittäen rauhallisesti,
hieman avun saattelemana.
Uskoen tulevaan.
Hymyillen.

 
Onhan minulla mitä ihanin perhe <3
 

 
Rakastava mies <3
 
 
Maailman rakkaimmat ja ihanimmat lapset <3
 
 
Ja rakkaita ihania ystäviä <3
 
 

Tästä on hyvä jatkaa!!!!
 
 
Muistakaa ihmiset pitää toisistanne huolta
ja mikä tärkeintä:
Itsestänne <3

4 kommenttia:

  1. Oi, niin kauniisti kirjoitettu ja juuri oikein sanottu. En olisi paremmin osannut. Kosketti - syvälle.. tämä oli aivan kuin minun elämästä, juuri tällähetkellä. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Nina, olipas puhutteleva postaus♥
    Jonkinlaista itsensä tutkiskelua minäkin käyn läpi:)
    Tärkeimmät asiat ovat ihan lähellä, vierellä ja sisällä...minulle myös usko on yksi niistä arvokaimmista asioista tässä maailmassa. sen antama toivo....mutta suurin niistä on rakkaus!:)
    Lähetän sinulle lämpimän halauksen♥


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marikki <3 Tärkeimmät asiat tosiaan ovat aivan lähellä, vierellä ja sisällä <3

      Poista