keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Yhteinen viikonloppu

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmiselle,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
 
-Tommy Tabermann-
 

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna
tapahtui jotain, mitä ei ole yli 4:ään vuoteen tapahtunut.
Jotain, minkä aika oli nyt <3
 
Lähdettiin mieheni kanssa KAHDESTAAN reissuun Kotkaan.
Ilman lapsia, omassa rauhassa:
kaksi päivää kiertelyä ja yhdessä oloa, yksi yö hotellissa.
 
Tämän kaiken mahdollisti äitini, ystäväni ja siskoni <3
Suuri kiitos siis heille!
 
 
Nautittiin yhdessä olosta, rauhasta ja maisemista(tai minä ainakin). ;)
Juteltiin, käveltiin katuja, kierreltiin kauppoja,
(mieheni yllätti minut iloisesti ja jaksoi odotella kun kiertelin kauppoja,
normaalisti kun puhaltelee ja huokailee kun kauppaan joutuu)
nautittiin hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta.
Ihanaa vaihtelua, josta toivottavasti tulee tapa <3
 
 
Kun kotoa lähdettiin, oli maa aivan musta, mittari näytti nollaa ellei lämpöasteita
ja ilma oli harmaa ja pimeä.
Kotkassa oli aivan ihanat jouluvalot, himmelit, isot sellaiset.
Niitä jaksoin ihastella moneen kertaan.
Tuuli oli kova, mutta ei annettu sen häiritä.
 
 
Illalla alkoi sataa lunta/räntää ja aamulla kun herättiin ja avattiin verhot,
oli maa aivan valkoisena ja tuntui että talvi on vihdoin tullut jäädäkseen.
Voiko enempää toivoa?
 
 
Ja eilen, tuli 8 vuotta siitä kun tapasin mieheni ensimmäisen kerran.
Enkä vielä silloin olisi uskonut, että 8 vuoden päästä minulla on oma perhe ja koti.
Kaikki ihan hyvin <3
Voiko siis kiitollisempi ja onnellisempi olla?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti