torstai 14. marraskuuta 2013

Kaipaan valoa ja lunta, pientä pakkasta joka saa hengityksen huuruamaan.
Kirkasta tähtitaivasta. Aurinkoa.
 
 
Joku aika sitten siitä saatiin nauttia, ulkoiltiin oikein urakalla.
Yritin imeä itseeni virtaa ja energiaa niistä vähäisistäkin auringon säteistä ja raikkaasta ilmasta,
joilla, ainakin minua, hellittiin.
Ihailla pakkasen kuuraamia puunlehtiä ja nurmikkoa.
 
 
Kauaa sitä ei kestänyt.
Tuli taas pimeys, sade ja turruttava harmaus.
Se tuntuu mielessä ja kehossa.
Tulee jaksamattomuus, väsymys ja alkaa masentamaan.
Mitään ei tahdo, ei jaksa, eikä pysty.
Ei vaikka haluaisi.

 
Onneksi ystäväni kävi kylässä.
Leivottiin lasten kanssa poropiirakkaa,
jota nautittiin ystäväni kanssa mahat pullolleen lastenkin edestä.

 
Samalla leivoin pullaa. Ihan peruskorvapuusteja
ja lapset halusivat tehdä sitten piparimuoteilla pullia.
Tämä oli jotenkin ihan ylisöpö <3
Olivat uunissa paistuneet yhteen.

 
Nyt on yritettävä saada jostain into ja jaksaminen
koska haluaisin tehdä lumihiutaleita lisää
(niitä olen nyt tehnyt alkuhätään, kun ei sitä muuten taida saada)
ja kirjoittaa joulukortit postimerkkejä vaille valmiiksi.
Ehkä ensin hieman glögiä :)
 

2 kommenttia:

  1. Lähetän sulle kunnon voimahalin, lähtee nyyyt...noin...Tunsitko sen?♥

    Tuo alin kuva on todella ylisöpö!!:)) Kuin lapsi ja aikuinen käsi kädessä, aivan ihana!!♥♥

    Lämpöinen halaus,
    Marikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Marikki :) Perille tuli <3

      Poista