maanantai 5. elokuuta 2013

Käytiin "pienellä" ajelulla, lomamatkalla ennen arkea,
lapsuuteni lomamaisemissa, minulle rakkaassa ja tärkeässä paikassa,
toisella puolella suomea, Lapissa, tarkemmin sanottuna Posiolla.
 
Halusin tulla jakamaan tänne kuvia aarteista,
 
 
joita löysin ja jotka sain mukanani tuoda kotiin.
 
 
Aarteista, joilla on oma tarinansa ja merkityksensä minulle.
 
 
Myös jotain saatua ja ostettuakin mahtui mukaan.
Enoni vaimon tekemä risusydän ja 3 verkkosydäntä, riisitunturin herkkuja ja posion rieskaa :)
 
 
Aitoista en uskaltanut paljon mitään kaivella, koska:
yläaitasta säntäsin monen metrin päähän oven aukaistessani,
koska sieltä pöllähti iso määrä ampiaisia.
 
Ala-aitassa oli niin paljon myyrän jätöksiä etten kovin uskaltanut myllätä myyräkuumeen pelossa, mutta oli siellä jotain: IKI IHANA TALONPOIKAISSÄNKY!!!!!!
Nyt mietinkin milloin sinne menisi peräkärryn kanssa ;) hihhih....


Lomasta oma postauksensa myöhemmin,
sillä kuvia tuli otettua lähemmäs 700 ;)
 
MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA SINULLE!!!!
 
 
 

4 kommenttia:

  1. Oi mitä kaikkea kaunista ja tunnearvo tuo oman lisänsä tietenkin! Mahtava tuo sinipohjainen täkki kertakaikkiaan :) Ja kaikki tekstiilit :) Ja halinallet! Jajaja.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täkeillä olen pienempänä nukkunut, kankaat vanhoja verhoja ja liinoja, halinallet oli parhaita, harmikseni eno oli koirille kerennyt osan antaa :/ nämä kerkesin pelastaa <3 pala posiota ja lapsuutta rinnassa ja kotona <3

      Poista
  2. Aivan valtavan ihania tekstiilejä, nuo keltaiset on ihania ja muistuu ihan lapsuus mieleen! Pitsikin näyttää kauniilta. Todellisia aarteita! Voi kumpa kaikki vanhemmat säilöisivät lapsuutemme tekstiilejä ja leluja. Minä lupaan tehdä niin, tässä ja nyt, tämä postauksesi on niin herkkä ja ihana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Molemmat keltaiset ovat verhija, mummoni kammarista.
      Kaikki nuo kankaat muistan, toiset tarkasti, toiset hieman hatarasti, kaikilla oma tarinansa ja tunnearvonsa.
      Itse ajatellut aivan samaa, sillä jossain vaiheessa elämää, tulee se etappi, kun haluaa kaivaa kaiken vanhan esille ja käyttöönkin :) Ja jotkut kyúlkevat mukana koko elämän ajan.

      Poista