lauantai 24. marraskuuta 2012

Nukelle vaatteita pukin konttiin

Olen toiminut pukin pikku apulaisena.
Tämän takia olen tehnyt myös sitä mitä eniten inhoan:
kaavojen piirtämistä ja leikkaamista.
Miten voikin olla niin vastenmielistä :D
No mutta, se kannatti ja oli niin ihanan terapeuttista
ja mieltä keventävää, kun sai surrutella ihan rauhassa.
Iidan nukelle syntyi ihanat piristävät vaatesetit pukin konttiin,
koska meidän neitokainen on pitänyt huolen siitä, että äiti tietää
 "iidan oman vauvan" haluavan lahjoja myös, muun muassa vauvakeinun.
Onneki on kirja NUKEN OMAT VAATTEET.
Näitä kaavoja muokkailin meidän nukeille sopiviksi!
 Ja nämä vaipat menevät kummityttöni ja hänen 2 pienemmän sisaruksen joulukalenteriin,
 jonka teen heille tavallaan joululahjaksi :)
Lisää kalenterin osia laitan tänne kunhan kerkiän ja saan tehtyä.


Purkkeja,pulloja ja yksi kakku...

.....nimittäin maustepurkkeja ja omppumehuja etiköitynä :)
Tämä on ollut tavoitteni jo jonkun aikaa,
onhan omenamehut käyty pullottamassa jo elokuussa,
niin olihan jo aikakin saada pulloille etiketit!
Kiitos ihanan ystäväni, sain omenapaljouden vietyä mehustamoon.
Ja kyllä kannatti, on niin  h y v ä ä !!!!
...sekä eilisen päivän väkertämäni kakkua, nimittäin monsteriauto!
Piirrustus ja suunnitelma oli hyvä, mutta lopputulos jäi hieman  jälkeen.
Tyytyväinen kuitenkin olen.
Toiveena oli autokakku, monsteriauto jos mahdollista,
HYLA versio, noin 20 henkilölle ja raikkaalla täytteellä,
ei sokerimassoja tms. mielellään ollenkaan.
 
Tässä siis:
9 munan kakku, Kinuskikissan sitruunatäytteellä ja pursotukset kermaa.
Nimet ja puskurit yms. mustat osat kick patukoista muotoiltuja.
Kick kuorrute renkaissa.
Sokerimassasta olisi saanut siistimmän, nyt jäi minusta hieman "suttuisen" näköiseksi,
mutta toivottavasti oli poikien mieleen ;)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Viime viikolla....

...lahjoin ystävääni uuden kodin kunniaksi:
keltaisella tuolilla ja suklaasta kootulla rasialla.
 
Itse lahjahan oli keltainen tuoli, mutta ystäväni sen tiesi saavansa,
niin pitihän kaveriksi tehdä jotain itse, yllätykseksi.
 
Olen pitkään halunnut kokeilla suklaasta tehtyä rasiaa, kannella ja ilman.
Niinpä nyt oli hyvä hetki kokeilla, ostamalla erimakuisia
suklaalevyjä ja kokeilla.
 
Pelkkä rasia oli aika tylsä, joten kaveriksi vielä nameja.
Ja lahjanhan on näytettävä hieman antajaltaan,eikö?
...joten sinistä ja valkoista paperinarua ja aivan
IHANIA löytämiäni kulkusia!
 Tadaa!
 
Ja itse talo, aivan UUSI, vasta valmistunut ja aivan asukkiensa näköinen.
Siis lyhyesti ja ytimekkäästi I H A N A !
 

...leivoin enkelijoulutorttuja ja join paaaaaljon glögiä
ja usein vasta iltaisin muistin/pystyin ja jaksoin lukea päivän lehden.
parempi myöhään kuin ei milloinkaan?


...kannettiin/siirrettiin puita ulkoa sisälle, monta peräkärryllistä.
Kuvat vain jäivät vähiin, koska joko kannoin Ukkoa kainalossa, tai täytin/tyhjensin kärryä.
Onneksi viihtyivät hetkiä kaksin ja yksin.
 
.....meillä katsottiin pikkukakkosta joka ilta yhdessä.
Se on hetki, kun kaikki kotona, jokaisella mahat täynnä ruokaa ja voidaan olla vaan ja lömppäillä.
Tosin itselläni se tarkoittaa myös neulomista/virkkaamista tai jotain muuta näpräämistä,
mitä nyt voi tehdä paikoillaan ollessaan, koska en osaa olla tekemättä mitään.
Kaikki aika on osattava hyötykäyttää,varsinkin näin joulun alla?
 
 Pikkukakkosta odotetaan kuin kuuta nousevaa,
varsinkin niinä päivinä kun sieltä tulee Sami ja Stella,
Arvaa kuinka paljon sinua rakastan,Pikkukakkosen posti, Humps ja moni muu.
Näitä on pitänyt tallentaa pahan päivän varalle,
niinkuin tälle päivälle, kun molemmat ovat nuhassa eikä mitään jaksa.
Ja kun aurinkokin on jossain muualla kuin täällä ja kaikkia väsyttää ja kiukuttaa.
(inhoan tuota leopardikangasta tuossa tuunattavassa tuolissa,
onneksi äitini tuo tänään sen toisenkin tuolin,saan tuon pois lojumasta)
 
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille !


tiistai 13. marraskuuta 2012

Tiistain saldo:

Tänään oli tarkoitus tehdä vain sämpylää, mutta ystäväni teki ihanan näköisiä pullia
ja niin vaan oli minunkin sitten tehtävä, sillä himo iski.
Tuumasta toimeen ja mitä ihmeellisyyttä tapahtuikaan pitkästä aikaa:
 tein molemmat taikinat ihan YKSIN, omassa rauhassa!
Tässä syy:
Iida tykkää askarrella, ihan mitä vain ja sai tänään
ensimmäistä kertaa leikata  s a k s i l l a  ja sai minun leikkurtikin käyttöön!
Voi sitä intoa ja kekseliäisyyttä.
Itku meinasi tulla kun piti lopettaa Ukon herättyä päiväunilta,
mutta huomenna on taas uusi päivä.
Ruuan jälkeen leivottiinkin sitten vuokasämpylää ja pullaa.
Vuokasmpylä toteutettu aineksilla "mitä kaapista löytyy"-->
sämpyläjauhon loput, kaurahiutaleita, auringonkukan siemeniä ja hieman vehnäjauhoja,
ja voin sanoa, että elämäni mehevimmät ja kuohkeimmat sämpylät ikinä!
 
Pullataikina tehtiin veteen/maitoon ja ihan perus korvapuusteja,
ne on parhaimpia ja maistuu aina.
Iida sai tehdä taas omansa, ja minkä ihanan idean keksi, aivan itse:
painaa käsi taikinapalaan ja täyttää se rusinoilla!
Oikea herkkupulla!
 
Tämän jälkeen katseltiin pitkä tovi ikkunasta ja ihmeteltiin maailmaa.
Miten paljon voikaan ihmiseen mahtua rakkautta?
On ollut ihana huomata
miten lapsista on toisilleen koko ajan enemmän ja enemmän seuraa,
vaikka riitojakin saavat aikaiseksi ;)
 
Iidan alla oleva tuoli saatu tuunattavaksi, pehmusteet ja kaikki ihan rikki/homeessa?
Mutta,mutta...eikös äitini löytänyt jostain Ukon alla olevan tuolin x 2.
Toinen tuoli vielä mumpsilassa, kun ajattelin ettei Ukko vielä muka tarvitse,
höhjapöh,siinä vietetään suuri osa päivästä,nyt kun osaa jo kiipeillä, 
eli pitänee hakea toinenkin.
 
Tuunattava tuoli on laitettava eteenpäin,
ellen sitten jollekkin saa tehtyä pukinkonttiin?hmm.....
 
"minä tahdon asua, piparkakkutalossa...."
ala Iida ja Iidan oma äiti :)


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivä

Meillä isänpäivää vietettiin kotona.
Iskän, papan ja ukin päivää, Iidan sanoin :)
Päiväuniaikaan käytiin sitten ajelemassa ja vietiin samalla ukille ja papalle lahjat.
Iida kun ei enää päiväunia nuku ja tänään ne ihan selvästi tarvitsi.
Autossa nukahtaa aina jos vähänkään väsynyt!

 
Tänä vuonna iskä, pappa ja ukki sai lahjaksi Iidan tekemän kortin,
ison sellaisen, A4 kokoisen, joihin kaikkiin piirsi kuvat.
Ukille ja papalle kuvat itsestä ja ko.henkilöstä ja iskälle kortti koko perheestä.
 
Lisäksi kaikki saivat kahvikupit Iidan piirrustuksin ja sisälle laitettiin vielä vähän suklaanameja.
Minulta mieheni sai lapaset, sillä aina olen halunnut jotenkin lasteni isää muistaa.
Onhan hän lasteni isä ja ihana sellainen <3
 
Oli ihana katsella kun Iida niin tarkasti piirteli kortteja
ja liimasi ne sitten valitsemilleen pahveille. Touhusi innoissaan.
Sitten kikateltiin ja kuiskuteltiin illalla kun laitettiin kaikki paketteihin yläkerrassa,
kun iskä jäi Ukon kanssa alakertaan.
 
Tänään ollaan tehty vähän lisää salaisuuksia.
Vielä piilotettavia juttuja. Julkaisen täällä kun sen aika tulee ;)
 
 

Pipareiden tuoksua ja ompelua


Jotenkin tuntuu, että aika vain katoaa johonkin:
kirppiksellä täytyy käydä päivittäin siistimässä pöytää (linja-autolla)
ja miehen ollessa pitkiä päiviä töissä, lähes yömyöhälle,
olen elänyt 2 viikkoa lähes yksin lasten kanssa.
M U T T A :
Sain vihdoin viimein loputkin nuken vaipat valmiiksi ja ensimmäiset ruokalaput,
tosin loppuvaiheessa Ukko jo roikkui jalassa ja vaati huomiota itselleen
ja viimeinen vaippa oli jo lähellä lentää roskikseen! ;)

Ja ollaan me keretty tekemään ensimmäinen piparkakkutaikina.
Kokeilin taas uutta ohjetta, mutta taisinpa laittaa aivan liikaa jauhoja, sillä näistä tuli tosi kovia!
Maku oli ihan hyvä,silti taikina maistuu aina parhaimmalta!!! n a m s !
Pitänee ensikerralla kokeilla uudestaan, hieman tarkkaavaisempana.
Tosin, laatikossa odottaa pehmeiden pipareiden taikina kokeilua, josko sen ohjeen kokeilisi ensin? :)

Ja torttujakin leivottiin kera kaurakeksien,
kun minulla nyt vain alkoi tekemään mieli
joulutorttuja glögin kera!
Glögiä olen juonut jo kuukaudenpäivät, näinköhän vielä joulun alla maistuu?


Ihanista pakkaskeleistäkin ollaan tässä välissä saatu nauttia,
nyt tuolla on lunta juuri ja juuri joissain kohti nähtävissä ja vesisadetta jo lupaa ensi viikolle.
mälsää ettenkö sanoisi.
Mutta sainpa minä päiviini piristyksen,
jota olen ihaillut ja katsellut jo monta viikkoa ikkunan läpi.
Miettinyt ja pohdiskellut joskos raaskisin.
Sitten eräänä kauniina päivänä ne vain huusivat luokseen ja menin ja ostin!
Aivan I H A N A T ja lämpimät <3
(lue:liikkeen ovi oli auki, joten pystyin jättämään vaunut niin että näen ne kokoajan, kun ukko nukkui vielä. 
Eivät siis mahtuneet silloin ensimmäisillä ikkunaostoskerroilla meidän tuplaleveät vaunut sisälle enkä yksin ole päässyt kaupunkiin, jo edellä mainitun syyn takia.)